Mari Aaltonen: Meidän Kari
videoinstallaatio, kesto 7min. , televisio, taso, nojatuoli, matto ja ryijy
Enoni Kari Rouhiainen on aikoinaan työskennellyt ambulanssikuskina. Samoihin aikoihin hän esiintyi taustanäyttelijänä kaksi kertaa; ensin suomalaisessa tv-elokuvassa ja sitten kerran suomalaisessa tv-sarjassa. Näissä molemmissa ambulanssikuskin roolissa.
Karin äiti ja minun mummoni Terttu Rouhiainen nauhoitti videolle nämä pätkät, joissa Kari esiintyy. Hän näyttää näitä nauhoituksia usein vierailleen. Minä menin kylään mummoni luo ja videoin tämän näytöksen.
Nauhojen katsomisen lisäksi mummo intoutui kertomaan muutaman tarinan Karin elämästä.
Teoksessa tutkitaan sitä mikä on kenellekin tärkeää, arvokasta tai ylpeyden aihe sekä sitä miten materiaali muuttuu sen vaihtuessa tv-julkaisusta yksityiseksi nauhoitukseksi ja yksityisestä nauhoituksesta julkiseksi nykytaideteokseksi. Herää myös kysymys onko Kari kuollut.
Liisa Ahlfors: Pieniä päiväunia
220 vauvan tossua
Olen kuullut ihmeteltävän, kuka heittelee kenkäpareja kaupungin yllä kulkeville kaapeleille. Sen tekevät vastasyntyneet: he haluavat jatkaa päiväuniansa vielä senkin jälkeen kun ovat oppineet kävelemään. Siinä onkin tavoittelemisen arvoista jokaiselle.
Renee Altrov: Correct Timing
Teokseni kertoo niistä tapahtumista, jotka tapahtuivat Suomessa 1918.
Venäjällä oli ollut useita vallankumouksia 1917. Suomalaiset kokivat, että Venäjän tilanteen takia on hyvä hetki ottaa takaisin se, mikä heille kuuluu. Nämä tapahtumat ovat hyvin herkkä asia suomalaisille. Minä virolaisena voin samaistua näihin tunteisiin, koska meidän oman historiamme kautta voin tarkastella kriittisesti myös Suomen sisällissotaa.
Teokseni kautta jokainen voi ottaa osaa Suomen sisällissotaan ja vuoden 1918 tapahtumiin.
Mikael Kinanen ja Vili Nissinen: Häkki
Häkki on performanssi jolla pyrimme kertomaan taistolaisuutta uusiksi.
Teoksemme koostuu teräksisestä häkistä ja kahdesta nuoresta miehestä laulamassa taistolaislauluja sen sisässä. Performanssi pidetään Tampereen Keskustorilla teatterin ja raatihuoneen välissä.
Esitys taltioidaan ja AVO:n aikana taltiointi esitetään häkin sisään asetetusta monitorista.
Entiset vasemmistoradikaalit on pakotettu häkkiin. Poliittisuudesta on tullut asia josta ei voi puhua. Sananvapaudesta on tullut merkityksetöntä, koska kukaan ei edes halua sanoa mitään.
Taistolaisuus on viihteellistetty. Jäljellä siitä on vain nostalginen camp. Itse aate on kadonnut ja aatteenpalosta on tullut viihdettä. Tarttuvat melodiat johtivat vappukonsertteihin ja "harmittomaan" viihteeseen.
Entiset aktiiviset kansalaiset ovat keskiluokkaistuneet. Jotkut pitävät toimiaan nuoruuden haihatuksina ja toiset katuvat syvästi.
Nuoret ovat konservatiivisia. Aatteista on turha puhua. Vasemmistolaisuus elää enää alakulttuurin kaltaisena identiteetin osana.
Kokonaisuus on irvikuva niin työväenaatteesta kuin työläisestetiikasta. Irvikuva saattaa tosin olla tänä päivänä myönteisempi kuin alkuperäinen.
Anna Knappe ja Kirsi Hellman: Dick Dyerin Uusi Opetussuunnitelma
sarjakuva
On olemassa lukuisia asioita, joiden tietäminen on hyödyllistä,
mutta joita ei oppikirjoista löydy. Dick Dyerin Uusi
Opetussuunnitelma on sarjakuva asioista, joita ei opeteta koulussa.
Sarjakuvan kertojana toimii kuvitteellinen opettajahahmo Dick Dyer,
joka tietää kaiken kaikesta. Dick tarttuu aiheisiin, jotka ovat joko
tabuja tai muuten sopimattomia käsiteltäviksi kouluissa ja antaa kustakin
aiheesta oppitunnin kiertelemättä ja vääristelemättä mitään.
Työväenmuseo Werstaalla sarjakuvaprintit ovat esillä ripustettuina
museon ilmoitustaululle muiden ilmoitusten joukkoon.
Sampsa Kuha: UNITED IN DIVERSITY
Teos koostuu kaikista Euroopan unionin jäsenmaiden kansallisista lipuista. Liput valmistetaan puusta ja niistä muodostuu suuri puinen pinta EU-lipun muodossa. Lippujen liittäminen yhteen luo teokselle erikoisen pinnan ja muotoja. Koko pinta maalataan siniseksi ja siihen leikataan teräksestä 12 kullattua tähteä.
Riikka Kunnari: Cloaca Maxima
Postikortti-installaatio
Valokuvasarjani käsittelee modernia kaupunkikulttuuria. Valitsin näyttelyyn kuusi kuvaa, jotka mielestäni kertovat jotain olennaista nykypäivän kaupunkilaisuudesta. Millainen on ihmisen suhde luontoon? Onko jokaisella oikeus vaikuttaa ympäristöönsä, jossa elää? Mitä koti merkitsee? Voiko tuhannen ihmisen ympäröimänä olla yksinäinen? Lähtökohtani valokuvasarjan toteuttamiseen oli käynti Cloaca Maximan suuaukolla viime keväänä; Rooman kuningas rakennutti tuon massiivisen viemärijärjestelmän lähes kolme tuhatta vuotta sitten, jotta kaupungin kukkuloita ympäröineet suot saataisiin kuivattua. Viemärin valmistuminen merkitsi alkua länsimaiselle sivistykselle. Nyt sen suulla asuu joukko Roomalaisia kodittomia.
Tuija Lappalainen
Solmut, sotkut, langat.
"Vähän niin kun olis sellainen sotkuinen lankavyyhti."
Olin itsekin ajatellut samaa.
Teokseni on videoinstallaatio. Se on kertomus samaan aikaan yksittäisestä tilanteesta ja siitä syntyvästä reaktiosta, mutta samalla jostain omaksi otetusta todellisuudesta.
Puhutaan lankojen pitämisestä kädessä. Monisyistä ongelmatilannetta voidaan kuvata sotkuksi tai solmuksi. Yhdestä langasta vetämällä solmu kiristyy. Puhutaan punaisesta langasta. Langan pään löytämisestä. Kuinka solmu sitten puretaan? Ainakin ensin löysätään. Voidaan ajatella että kuljetaan taaksepäin solmujen läpi, jolloin solmu aukeaa ja sitä ei enää ole.
Essi Laurila: Pieni hetki vapautta
Videoinstallaatio
Koskaan ei pidä kasvaa niin isoksi tai tärkeäksi, ettei voi edes kerran päivässä
istahtaa keinuun, sulkea silmiään ja antaa mennä.
Musiikki: Psylocke&Northvibes, Beautiful flowers gone bad
Satu Leppänen: Täydellinen päivä
lasikuitu, teräs ja puu
Petra Lukkari: Pulu on kuollut
peiteväri ikkunalasille
Löysin kaupungin kaduilta kuolleita lintuja. Olivat lentäneet päin näyteikkunoita. Hain kaupoista pahvilaatikoita ja vein pulut puistoon. Mitä hautasin näitä lintuja haudatessani? Maalaan itkun ikkunaan, sillä mietin minne suru on kadonnut.
Minna Mukari: Puiden Keskellä
kollaasi
Työni koostuu maalauksesta sekä lehtileikkeistä. Lehtileikkeet koostuvat lähinnä kaupunkilaisista ihmisistä, jotka olen sijoittanut maalaamieni puiden keskelle. Tehdessäni teostani olen pohtinut nykypäivän kaupunkilaisen kiireellisyyttä. Kiire tuntuu olevan arkipäiviemme tärkein asia. Mitä jos kaupunkimme muuttuisi metsäksi saammeko kiireen katoamaan vai pyöriikö kiire jatkumon rataa?
Aapo Nikkanen: Epic Win
First I was like WTF but then I was like OMG LOL!
Karoliina Paappa, Leena Pukki, Stina Riikonen ja Lari Lätti: ROUTE COUTURE – muotia matkasi varrelta
Oletko oman tiesi kulkija, joka tietää mitä haluaa?
Itsenäiselle, tyylitietoiselle naiselle tarjoamme uutuuden, jonka muutkin huomaavat.
Route couture avaa Tampereen keskusta-alueella Pirkankatu kahdessatoista uuden, erilaisen turkismuotiliikkeen. Malliston muotivaatteet ja asusteet on valmistettu käsityönä aitoon Route couture -tyyliin. – Laadusta tinkimättä. Pääraaka-aineena on käytetty kotimaista, ekologista turkista ja nahkaa. Jokainen vaatekappale on yksilöllinen luomus, ainutlaatuinen kuten kantajansa. Ostaessasi Route couture -tuotteen voit olla varma, ettei vastaan tule toista samanlaista.
Myymälän rakennustöiden ajan valaistussa näyteikkunatilassa on esillä malliasuja.
ROUTE COUTURE – muotia tiellesi
Route couture -projekti esittelee malliston Haute couture -tyylisiä uniikkeja turkismuotiasuja. Asujen turkismateriaali on peräisin autoteiltä kerättyjen yliajettujen eläinten nahoista, jotka on käsitelty perinteiseen tapaan. Asut esitetään ”Route couture” -tuotemerkin alla kulkevana uutena uniikkivaatemallistona. Projekti on esillä Tampereen keskustassa muotiliikkeeksi naamioidussa näyteikkunatilassa.
ROUTE COUTURE – etsi oma polkusi
Mainostuksessa tuotteesta luotu mielikuva on usein tärkeämmässä roolissa kuin pakkauksen sisältö. Mainosten kuvat rakentavat tuotteiden imagoita sekä luovat tarinoita, joiden maailmaan kuluttajat haluavat samaistua. Turkis on perinteisesti luksustuote, ylempiluokkainen imagovaate johon pukeutuvat arvonsa tuntevat ja sen näyttävät kuluttajat.
Ihmiset ovat vallanneet käyttöönsä suuren osan maapallon asuttavista alueista, ja he muokkaavat ympäristöään laajalti. Eläin- ja kasvilajit jotka eivät ole pystyneet sopeutumaan muuttuneisiin elinolosuhteisiin ovat joutuneet väistymään tai peräytymään. Villien eläinten luontaiset elinympäristöt vähenevät maailmalla nopeaan tahtiin. Luonnontilaisiakin alueita halkovat usein autotiet, joilla eläinten ja ihmisten reitit kohtaavat. Monesti seurauksena on pieni tai isompi töyssy moottoritiellä tai kolhaisu tuulilasissa.
Esittämällä liikenteessä kuolleen eläimen turkki kalliina luksustuotteena tai Haute couture -tyylisenä ”korkean muodin” luomuksena, Route couture -projekti haastaa yleisön katsomaan tarkemmin muodin, designin ja tuulilasin läpi, sekä kyseenalaistaa yleisiä mielipiteitä kauneudesta, ylellisyydestä, markkina-arvosta ja -arvoista, sekä yleisen ja yhteisen tilan käytöstä.
Pekko Rinkinen: Kulli Kuningas
Jukka Silokunnas: Asiaton oleskelu kielletty
installaatio
Mikä on asiatonta oleskelua, kellä on oikeus siitä päättää ja koskeeko oleskelu vain ihmistä vai myös rakennuksia?
Liina Soosaar: I`m just living here
installaatio
Teokseni aiheena on maahanmuutto ja suvaitsevaisuus. Lähestyn aihetta tarkastelemalla yhteiskuntaa kasvitieteen kautta, rinnastaen ihmiset kasveihin. Luonto on asia, jota suomalaiset erityisesti arvostavat, jotain mistä ollaan todella ylpeitä. Luonnonvaraisista lajeista kuitenkin vähemmistö on kotoperäisiä. Myös kasvit muuttavat maasta toiseen, mutta me harvemmin kritisoimme sitä samalla tavoin kuin ihmisten maahanmuuttoa.
Mikko Torvinen: Ex Nihilo: Tekemätöntä ei saa tekemättömäksi
3D animaatio Second Life peliympäristössä, 8 min, 2009
Kun uudistiloja rakennettiin oli sauna perinteisesti ensimmäinen
asunto, jonka ympärille muut rakennukset myöhemmin nousivat.
Digitaalinen sauna on saanut alkunsa kohtauksesta Seitsemästä
veljeksestä ja yksityiskohdasta kiinalaisessa hautajais-rituaalissa,
jossa vainajille uhrataan esineitä tuonpuoleiseen paperisia malleja
polttamalla.
Se on rituaali, jossa luodaan yhteys näkyvän ja näymättömän välille
simulaation kautta.
Miten luodaan tai erotetaan virtuaalinen todellisesta. Liikutaanko
niiden välillä kuin fraktaalissa vai onko virtuaalimaailmalla oma
transendentaali, joka palautuu vain simulaatioon itseensä.
Martta Tuomaala: Huolinukke 2009
Huolinuket ovat helminauhasta ja tikuista rakennettuja miniatyyrinukkeja, joille on rakennettu oma pieni puinen säilytyslaatikko. Tarujen mukaan Guatemalan lapset kertovat yhden murheen jokaiselle nukelle nukkumaan mennessään ja laittavat nuket tyynyn alle. Aamun koitteessa nuket ovat murehtineet murheet pois.
Teokseni toimii käänteisenä huolinukkena. Ihminen mittaa omaa kohtaloaan suhteessa toisten kokemuksiin. Olonsa voi tuntea paremmaksi, kun ei ainakaan ole se henkilö, jolla menee kaikkein huonoiten. Teos antaa mahdollisuuden kokea paremmuuden tunnetta silmästä silmään, mutta toisaalta avaa katsojalle tilaisuuden nähdä oma maailmansa syvällisemmin.
Kristian Tuomainen: Rosvoa ja poliisia
performanssi
lauantaina 24.10.2009 klo 19.00
Tampereen keskustassa alueella Hämeenkatu-Rautatienkatu-Suvantokatu-Aleksanterinkatu
Lapsuusvuodet jäivät taakse. Pelin säännöt säilyivät samoina.
Kuva: Laura Konttinen
Milena Tähkäaho: Kaupunki-ilma vapauttaa
”Libraries gave us power
Then work came and made us free”
Nicky Wire, 1996
Valokuvani työläisnainen rinnastuu samassa tilassa olevaan höyrykoneeseen. Kuva edustaa kuvitteellista läpileikkausta höyrykoneen sisältä. Haluan leikitellä ajatuksella, jonka mukaan naisen nimeä kantavan höyrykoneen sisällä on tuntematon työläisnainen.
Teollistuminen ja sen myötä kaupungistuminen toivat mukanaan muutoksia myös yhteiskuntarakenteeseen. Naisen rooli koki mullistuksen, kun alati kasvava teollisuusala tarjosi työpaikan ja mahdollisti oman ansiotulon. Muutosta edesauttoi sota-aika ja miesten oleminen rintamalla. Heidän poissaolonsa myötä naisen asema perheen elättäjänä ja tehtaiden tuotannon ylläpitäjänä voimistui ratkaisevasti. Itsenäistyminen oli ennemminkin elinehto, kuin valinnanvapauden ilmentymä.
Teollinen vallankumous avasi myös uusia tulkintoja yhteiskunnasta ja yksilön asemasta. Punaisen ajattelutavan mukaan työläinen oli osa suurempaa koneistoa. Hänen panoksensa oli välttämätön, mutta siitä huolimatta työläiset nähtiin kasvottomina ja helposti korvattavissa olevina. Historiankirjoissa heidät esitellään vain anonyymina joukkona. Ainoastaan rikkaiden ja vaikutusvaltaisten henkilöiden kuvat varustettiin nimellä ja tittelillä.
Höyrykoneen sylinteripari, kuten moni muukin uljaana ja kauniina pidetty ihmisen suunnittelutyön taidonnäyte, on nimetty naisten mukaan. Kyseessä ovat naiset, jotka ovat jääneet historian muistiin asemansa vuoksi. Kunnianosoitus voidaan nähdä nurinkurisesti myös esineellistämisenä. Todellisuudessa naiset eivät työskennelleet höyrykonehalleissa. Valokuvassani nainen on kuitenkin läsnä ja hänen osallisuutensa on kiistämätön.
Juho Viitala: Rentoudu Vellamossa! | Ta det lungt i Vellamo! | Take it easy in Vellamo!
Installaatio.
RENTOUDU VELLAMOSSA!
TA DET LUNGT I VELLAMO!
TAKE IT EASY IN VELLAMO!
'Rentoudu Vellamossa!' on installaatioteos keskellä ostoskeskus
Siperian alitse kulkevaa Mediatunnelia, joka tarjoaa mahdollisuuden
pysähtyä huoahtamaan hetkeksi Villa Vellamon idyllisessä pihassa
riippumatossa leväten. Riippumaton ylle kaartuvat sitä kannattelevien
puiden latvaoksat joita tuuli hiljaa heiluttaa. Lepohetki olisi muuten pilalla,
mutta onneksi maton vierestä löytyy kuulosuojainpari, jotka päähänsä
laittamalla ja maton tuuditettavaksi antautumalla voi vielä hetken paeta
ympäristön melulta, etenkin työmaakoneiden ääniltä joihin Ratapihankadun
alueen asukkaat ovat joutuneet heräämään joka aamu jo liian pitkään.
Pian koko alue ihanine taloineen ja pihoineen, vanhoine puineen ja tuli-
sijoineen revitään kuitenkin kokonaan matalaksi Tampereen kaupungin
kovin keskeneräisen kaavoitussuunnitelman takia. Yhtään kiinteistöä ei
olisi pakko purkaa, ja ilman tarkkaa suunnitelmaa jatkosta toiminta
vaikuttaa suoraan sanottuna hätiköinniltä, jolla on ikävät seurakset.
Teokseni haluaakin kysyä, eikö uudistusta olisi voitu toteuttaa tuhoamatta
vanhaa ja kulttuurihistoriallisesti merkittävää miljöötä Tampereen Tammelassa,
Ratapihankadulla? Samalla se muistuttaa meitä siitä kuinka tärkeää ihmisen olisi
nykymaailman kiireessä osata ottaa hetki aikaa itselleen, hengähtää ja muistaa
arvottaa oma ja muiden sekä ympäristömme hyvinvointi tuottavuuden ja itsetar-
koituksellisen asioiden kehittämisen yläpuolelle. Aikana jona yhteiskuntamme
prioriteetit ovat näin vieraantuneet arvoista joihin jokainen suomalainen on kas-
vatettu - tarvitsemme muistutuksia siitä, mikä on merkitsevää yhteisessä
kaupunkitilassamme ja kuinka voimme omilla valinnoillamme vaikuttaa siihen
onko pihassamme tulevaisuudessa vihreää nurmikkoa ja vanhoja puita - vai
vain lisää räikeitä mainostauluja ja harmaita parkkiruutuja.
Rentoudu hetki Vellamossa tänään, sillä kauaa se ei ole enää mahdollista.
